torstai 28. tammikuuta 2016

End of an era

"Life begins at the end of your comfort zone." Noin yleisesti en niin hirveästi perusta kaikenlaisista mietelauseista, mutta tuo kolahtaa. Tosiaan kuten viime postauksessa kirjoittelin, kaikki oli täällä Perthissä hyvin. Vähän liiankin hyvin. Olin taas kerran muutamassa kuukaudessa rakentanut nollasta oman mukavuusalueeni toiselle puolelle maailmaa. Ja tämä mukavuus alkoi ahdistaa. Mulla on todella levottomat jalat ja aloilleen asettuminen on aika vaikeaa. Jos ei olisi mitään viisumirajoitteita, varmaan olisin hengaillut täällä vielä ainakin puoli vuotta. Mutta. Nyt tunsin että on aika liikkua eteenpäin ja olen jopa ylpeä että näissä olosuhteissa - kun koko maailma on avoin - jaksoin olla aloillani jopa kolme kuukautta.

Olin jo aiemmin miettinyt ajatuksen tasolla mahdollisuutta kaupungin jättämisestä. Joululoman jälkeen kävikin ilmi, ettei mulle enää riittänyt tunteja kahvilasta koska en ole baristataitoinen. Tämä oli selvästi merkki tehdä jotain uutta. Hetken mielijohteesta laitoin eräänä sunnuntai-iltana hakemuksen motelliin keskelle-ei-mitään ja maanantaina mulla olikin jo haastattelu. Parin mutkan kautta varmistui, että lähden tosiaan kokemaan ihan sitä aitoa Australiaa 600 asukkaan kyläpahaseen autiomaahan. Vähän on jo kaduttanut, että mihin olen taas itseni laittanut. Kuitenkin ajattelen, että huonokin kokemus on parempi kuin paikalleen jumahdus.

Eli saa nähdä, milloin seuraavan kerran meikästä kuuluu, kun ei tosiaan mitään hajua miten esim netti siellä pelaa.

Ups, tämä postaus piti julkaista jo kaksi viikkoa sitten mutta napin painaminen taisi unohtua. Nyt on siis kaksi viikkoa täällä korvessa takana ja hengissä ollaan! Kokemus on hyvin mielenkiintoinen ja lisää kuulumisia pian luvassa!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Päivä kanssani: Australia edition


Miten sä oikeastaan kulutat päiväsi siellä? Tässä vastaus kaikille ketkä sitä ovat kyselleet! Tämä oli siis yksi päivä ennen uutta vuotta kun ei ollut muuta ihmeellistä ohjelmaa kuin iltatyö hostellilla.

6:00 Herään siihen, kun huoneessani olevat tytöt alkavat rapistella muovipusseja ja pakata (=möykätä). Viime aikoina huoneessamme on ollut lähes pelkästään long term -porukkaa, jotka eivät välttämättä aina ole ihan hiljaa, mutta kaverit eivät käy samalla lailla hermoille. Myöhemmin kuulen kun kaverini sanoo kollegalleni respaan että voisiko vähän katsoa mitä porukkaa meidän huoneeseen laitetaan haha :D

8.30 Laitoin herätyskellon soimaan ihan muuten vaan, sillä en halua tuhlata päiviä nukkumiseen. Siitä huolimatta väsyttää ihan sairaasti (ok myönnetään joulun pitkän kaavan mukaan viettäminen tuntuu yhä) ja torkuttamiseksi menee.

9.30 Muutama torkku myöhemmin nousen vihdoin ylös. Fail! Vaikka tänään olikin vähän vaikea päästä ylös, rakastan aamuja - varsinkin tällaisia kun ei ole kiire minnekään. Vaikka yleensä olen aika sosiaalinen, aamut on mun omaa aikaa. Aamiaiseksi on puuroa ja kahvia, ihan kuin Suomessakin (on muuten ikävä suomalaista puurovalikoimaa!) Aamiaisen syön yleensä facebookkia, blogeja ja uutisia selaillen.
Todella esteettinen aamupalakuva
11.30 Hups, mihin tää aika katoaa. Lämpöä on noin 40 astetta, mutta jotain tekemistä olisi kiva kehittää. Kaveri ehdottaa uima-altaalle menoa, hell yes! Sovitaan treffit parin tunnin päähän.

Ei mitään hajua mihin seuraavat pari tuntia katosi. Yleistä hengailua ja järjestelin myös oman nurkkani kaaoksen. Kun tilaa on niin vähän, tykkään pitää vähät tavarani järjestysessä. Tästä huolimatta tavarat on aina hukassa. Siksi pakkaaminen uima-altaalle kestää hieman.

13.30 Uima-allas ei siis ole mikään pieni lätäkkö, vaan eräässä urheilukeskuksessa sijaitseva erittäin mukava alue, missä on pari allasta sekä matkan uimiseen että lillumiseen. Sinne on parin kilsan kävelymatka, joka tänään tuntuu samalta kuin maratonin  viimeiset kilometrit. Tuntuu kuin kävelisi huonosti lämmitetyssä saunassa ja hiki virtaa pelkissä liikennevaloissa seisomisesta. Valitsin myös tyhmästi mustat ballerinat, ja ne alkavat poltella jalkojani. Ymmärrän, mikseivät aussit noin yleisesti harrasta hirveästi kävelyä.

14.00 Aah perillä. Ennen altaalle menoa istun hetken kuivaamassa hikeä ilmastoidulla kassa-alueella. Kaveri, kenet alunperin sovin tapaavani ei ole tullut vielä paikalle, mutta törmään tuttuihin ja liityn heidän seuraansa. Mulla on ollut vähän kriisi siitä, miten pieneltä tää kaupunki on alkanut tuntumaan. En siis tunne mitenkään ihan älyttömästi porukkaa täältä, mutta tuntuu että joku kerta kun lähtee kaupungille/baariin/ruokaostoksille/kirjastoon/rannalle/whatever aina törmää tuttuihin. Tämä tietty luo kotoista tunnelmaa, mutta on alkanut tuntumaan hukkaanko aikaani tässä paikassa katsellen samoja maisemia ja samoja naamoja. Vaikka kivoja naamoja toki onkin. Noh ei siitä sen enempää. Vähän myöhemmin myös kaverini saapuu paikalle ja iltapäivä kuluu nopeasti rusketusta parannellessa, altaassa viilentyessä ja tietty tyttöjen juttuja jauhaessa.

16.30 Mun pitää olla viideltä hostellilla töissä, joten tuskien kävely on edessä jälleen. Tällä kertaa sentään on seuraa. Meinaa käydä nolosti, kun kaveri lähtee eri reittiä ja ajattelen että se on nopeampi tie ja seurailen vain. Jossain vaiheessa kaveri kuitenkin sanoo että "niin mä jään nyt tähän mutta sähän tiiät missä me ollaan ei oo pitkä matka moikka". Shit, olisin voinut kuunnella kun hän oli kertonut ettei tulee samaa matkaa perille asti koska en todellakaan tiennyt missä ollaan (mun suuntavaistoista olisi varmaan useammallakin kanssani reissanneelta jotain kommentoitavaa...) Kiitos siis älypuhelimille ja karttasovelluksille! Matkalla yritän ottaa selfieitä tätä postausta varten mutta kun katson kuvat perillä muistan miksi en koskaan ota selfieitä......

17.00 Täydellinen ajoitus. Jos joltain on siis mennyt ohi työskentelen hostellimme respassa muutamana iltana viikossa majoitusta vastaan. Aloitan vuoroni tuttuun tapaan pääsemällä kartalle mikä on tilanne ja mitä ehkä illalle on odotettavissa. Hoidan pari pientä hommaa.

17.20 Missä kaikki on? Kaikki yleiset tilat ovat täysin tyhjiä. On kaikesta altaalla makaamisesta vähän nälkä ja lämmitän lautasellisen kasvissosekeittoa (yksi syy minkä takia en haluaisi muuttaa täältä pois on että meillä on täällä blenderi). Joulu meni sen verran läskiksi kirjaimellisesti, että olen päättänyt nyt syödä pari päivää terveellisesti ennen uuden vuoden juhlintoja.

17.40 Hmmm. Joku on jättänyt free food hyllyyn leipää ja maapähkinävoita. Kasvissosekeittohan on niin kevyttä että jos tän kerran......

17.42 Äh ihan todella tyypillistä kun olen saanut leivän väsäiltyä ja pääsen ottamaan ensimmäisen haukun illan ainoat sisäänkirjautujat saapuvat. Suu täynnä leipää toivotan vieraat tervetulleeksi ja kirjaan heidät sisälle. Respana oloon kuuluu paljon muutakin kuin sisäänkirjaukset, mutta tämä on ehdottomasti suosikkiosuus työstäni. On niin siistiä nähdä kaikkialta maailmasta tulevia ihmisiä.

18.00 Uudet vieraat saatu asettumaan kodiksi. Missä kaikki edelleen on! Tähän aikaan yleensä kirjoitan blogia tai surffailen netissä toimistossa, mutta tänään siellä on niin kuuma että päädyn katsomaan telkkaria. Osaan muuten varmaan pian ulkoa kaikki Frendien ja How I Met Your Motherin jaksot (yksi syy minkä takia harkitsen paikkakunnan vaihtoa asap).

Loppuilta kuluukin hengaillessa, ihmisten kanssa jutellessa ja satunnaisia työtehtäviä hoitaessa. Valitettavan suurin osuus iltarespan työstä on lapsenvahtina olemista. Asia mikä itseäni käy eniten hermoon on tiskit. Mun pitää illan päätteeksi tiskata kaikki astiat, joita vieraat ei syystä tai toisesta oo tiskannut. Luonnollisesti ei kiinnosta siivota toisten jälkiä joten välillä pitää oikeasti vahtia kuka jättää sen pannun likaisena ja käskyttää tiskaamaan. Olenkin saanut pojilta, keitä joudun käskyttämään hieman useammin lempinimen erään aika tiukkiksen itävaltalaisen mukaan... Tästä on koitunut pari kiusallista tilannetta, jos olen asiallisena vastaanottovirkailijana kirjannut ihmisiä sisälle ja sen jälkeen he näkevät keittiössä kun pojat huutavat kuorossa epäasiallisia tervehdyksiä yhtä epäasiallisilla käsieleillä varustettuna tuohon lempinimeen liittyen.... Lisäksi vahdin, ettei kymmenen jälkeen pidetä liikaa melua ja muutenkin käyttäydytään ihmismäisesti. Tämä on kyllä oikeesti välillä tehnyt mun elämästä hankalaa, kun on joutunut useampaan otteeseen pyytämään ihmisiä pitämään turpansa tukossa, eivätkä he ymmärrä että teen sen koska se on mun duuni enkä siksi että olisin ihmisenä vaan tosi niuho.

23.00 Freedom! Olenhan ollut niin ahkera haha. Toimiston ovi kiinni. Hengailen vielä vähän aikaa kuistilla muiden kanssa. Ihankuin tässä ei tälle päivälle olisi tarpeeksi hengailtu.

00.00 Nukkumaan!

Nyt ois tietty kiva lohduttaa kaikkia Suomen kylmässä oravanpyörässä rämpijöitä, ettei se elämä täällä ole pelkkää uima-altaalla makailua ja hengailua. Rehellisesti silloin kun on vapaata päivätyöstäni kahvilassa (harmillisesti kiinni kaksi viikkoa nyt pyhien aikana) tämä on hyvinkin tyypillinen päivä. Joskus uima-altaan tilalla on ranta tai kuntosali, mutta pääsääntöisesti elämä on aika leppoisaa kyllä. Kuten aikaisemmin sanoin maa on vähän poltellut viime aikoina jalkojen alla ihan sen takia, että olen ollut vähän tylsistynyt, mutta ehkä pitäisi sittenkin nauttia tästä helposta elämästä täällä.