torstai 4. helmikuuta 2016

Elämää autiomaassa

Kolmen tunnin junamatka olisi yhtä hyvin voinut olla tuplasti pidempi lento - niin kauas Perthistä koin tulleeni kun saavuin Mukinbudinin kylään kaksi viikkoa sitten. Lähdön tunnelmaa loi myös lentokenttämäinen omituinen boarding junaan matkatavaroiden luovuttamisineen. Jokaiselta penkkiriviltä löytyi myös oma viihdejärjestelmä - ready for the take-off! Juna-asemalla oli tulevan työpaikkani omistajan tytär vastassa. Koin jo alkujärkytyksen siitä, mihin korpeen oikeen olen matkalla, kun hän kehotti minua tekemään mahdolliset tarvittavat ostokset, nyt kun kerta oltiin "isolla kirkolla". Katselin ympärilleni ja Heinolakin on big city siihen verrattuna. Tuosta paikasta olisi siis perille vielä noin 80 kilometrin matka. Lisäksi kävi ilmi, ettei mun liittymässä ole täällä kuuluvuutta. Asetelma oli kuin suoraan kauhuleffasta: vieraassa autossa kaukana kaikesta eikä mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulkomaailmaan. Ensimmäistä kertaa viikkokausiin lämpötila oli reilusti alle 20 astetta, taivas musta ja vettä satoi kaatamalla. Jee!

Tulisin siis seuraavat viikot työskentelemään "country hotelissa". En tiedä miten tuon voisi suomentaa, kyseessä on siis mesta joka on sekoitus motellia, baaria, ravintolaa ja kauppaa. Työtehtävätkin ovat siis aika monipuolisia aina lattioiden moppauksesta check-ineihin ja tomaatin pilkkomisesta viinan myyntiin. Saapuminen perille oli oikeastaan ihan positiivinen yllätys. Jotenkin olin etukäteen saanut sellaisen kuvan, että hotelli pönöttää yksinään autiomaassa ja lähimpään naapuriinkiin olisi kymmeniä kilometrejä. Tämä on kuitenkin keskellä söpöä pikkukylää, josta löytyy asukaslukuun (600) nähden yllättävän paljon palveluita. On kauppa, posti, kahvila, kirjasto, uima-allas ja kuntosali esimerkiksi. Kaikki on ainakin lähellä! 
Olen kyllä erittäin iloinen, että jätin Perthin ja tulin tänne. En voi kieltää, ettenkö laskisi päiviä takaisin sivistyksen pariin palaamiseen ja viikot ovat olleet kohtalaiset pitkät, mutta tämä on kokemus josta varmasti opin paljon. Kolmen kuukauden hostellielämän aikana tapasin ihan kourallisen ausseja, ja muutenkin kosketus paikalliseen kulttuuriin jäi aika huteraksi - varsinkin kun asuin lähes keskellä china townia hahah. Mukinbudin on paikka, jossa tunnen välillä olevani kuin elokuvan lavasteissa tai vähintään aikakoneessa. Baarissa työskennellessä tulee juteltua paljon paikallisten kanssa ja olen jo nyt oppinut paljon mielenkiintoista australialaisesta kulttuurista ja ehkä ymmärrän ausseja paremmin - ihan kirjaimellisestikin kun alkuun käsittämätön aksentti alkaa kuulostaa tutummalta.

Olin vähän peloissani, sillä minulle kerrottiin jo haastattelussa ja sitten vielä peri kertaa ennen töiden alkua, että ihmisillä on tapana tulla katsomaan uusia baarityttöjä kuin mitäkin nähtävyyttä. En tiedä, ehkä jotkut ovat tulleet kaljalle ihan vain uteliaisuuttaan, mutta itse en ole huomannut mitään kiusallista pällistelyä. Pieni turhamainen minäni jopa vähän nauttii siitä, että ihmiset tuntuvat olevan minusta ja kotimaastani aidosti kiinnostuneita, vaikka tuhannetta kertaa "mistä olet kotoisin" kysymykseen vastaaminen tuntuu työläältä.
Liikenneruuhka outbackissa, papukaijoja on joka paikassa!
Siinä siis tunnelmia kahden viikon jälkeen! Kun lähdin Perthistä, kaverit olivat laittamassa vetoa pystyyn kuinka kauan kestän. Ai mitenniin mua ei voi kuvitella farmareiden keskelle. Pakko myöntää että kaksi viikkoa on kuten mainittu tuntunut aika pitkältä, mutta täällä pysytellään vielä jonkin aikaa. Vaikka löpisin paljon uusista kokemuksista naminamibumtsibum on kyllä suurin motivaattori raha. Asuminen ja ruoka ovat siis ilmaisia ja päälle tulee palkka. Palkka ei sinänsä mitenkään päätä huimaa, mutta verrattua kaupungissa työskentelemiseen etuna on että sama summa tulee viikoittain, eikä tarvitse jännätä riittääkö tunteja vai ei. Lisäksi luonnollisesti täällä ei oikeen saa rahaa tuhlattua. Säästöjä tarvitaankin seikkailun seuraavalla etapilla, jonka buukkasin tässä pari päivää sitten. Siitä tulee muuten niin eeppinen että huhhuh!

xoxo Outback Girl

2 kommenttia:

  1. Wau, tuo kuulostaa jotenkin uskomattoman vinkeälle kokemukselle! Oot kyllä aika rohkea, kun lähdet noin keskelle ei mitään. Olisi kiva lukea myös huomioitasi aussi-kulttuurista ja kulttuurieroista. Seuraavaa etappia odotellessa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo nimenomaan vinkea vaikka valilla myos jonkun verran hajottava :D ja kiitos hyvasta postausideastas, havannoin tassa muutaman viikon ja varmasti toteutan sitten :)

      Poista