keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Yangon: ensivaikutelmat Myanmarista

"Is it a country?" Täällä Ausseissa small talkin olennainen osa on käydä tulevaisuuden matkasuunnitelmat läpi ja Myanmar ei taida olla se odotetuin vastaus. Yllättävän usein jouduin etenkin maaseudun junteille asukkaille näyttämään kyseisen paikan kartalta. En oikeen tiedä, mitä itsekään odotin tältä hämyiseltä maalta. Tiesin, ettei se ainakaan matkailun osalta ole niin kehittynyt kuin esimerkiksi naapurinsa Thaimaa. Ajankohtaisen ja oikean tiedon löytäminen koskien esimerkiksi majoitusta, pankkiautomaatteja ja maan sisällä liikkumista oli etukäteen yllättävän vaikea löytää, joten positiivisella tavalla ehkä jopa vähän jännitti että mitä tulee vastaan.

Hämmentävä on ehkä paras sana kuvaamaan ensitunnelmia Yangonista, joka on maan entinen pääkaupunki ja nykyisin suurin kaupunki. Samalla kertaa kaikki oli kuin missä tahansa muussa aikaisemmin vierailemassani aasialaisessa kaupungissa, samalla jotain ihan muuta. Kuumuus, ruokakojut, katukuva, skootteriruuhkat ja melu muistuttivat esimerkiksi Bangkokin vanhaa kaupunkia. Kun oli saanut aasiamoden päälle (lue: kaoottisuus ja aistien ylkuormitus ei tuntunut enään niin kokonaisvaltaisesti), alkoi huomaamaan yksityiskohtia, jotka paljastivat että nyt ollaan vähän Khao San roadia pidemmällä.

Ensinnäkin vaatetus. Olimme ystäväni kanssa tietoisia siitä, että more is more mitä tulee pukeutumiseen, joten olin paahtavasta lämmöstä huolimatta siveellisesti peittänyt olkapäät ja polvet. Onneksi, muuten olisi ollut aika alaston olo. Länsimaisia vaatteita ei paikallisilla ole oikeastaan ollenkaan: sekä miehet ja naiset pukeutuvat pitkään longyi-hameeseen. Naisilla oli yläosana tähän sopiva paita, joka peitti vähintään olkapäät (jos kiinnostaa enemmän suosittelen googlea koska itse en jotenkin kehdannut kuvata paikallisia arkitouhuissa). Näitä olikin sitten lukemattomissa eri väreissä ja kuvioissa. Käsittääkseni useimmissa matkaoppaissa ja vastaavissa ohjeistetaankin Myanmarissa myös turisteja pukeutumaan hieman peittävämmin myös temppeleiden ulkopuolella, etteivät paikalliset tuntisi oloaan kiusalliseksi. Olin aika järkyttynyt siitä, miten vähän kunniotusta tähän suurimmalta osalta matkailijoista löytyi. Nolot Turret top listalle pääsivät esimerkiksi pelkissä pikkuhousuissa hostellin edessä hengannut tyttö, toinen kuka oli menossa temppeliin napapaidassa ja minishortseissa ja sitten lukematon määrä olkapäitä ja polvia ja ihoa siltä väliltä. En tiedä onko kyse välinpitämättömyydestä vai tietämättömyydestä vai mistä, mutta oli suuri myötähäpeä.

Toinen asia minkä huomasi vasta pienen ajan pällistelyn jälkeen oli se, että ylipäätään mikään länsimaalainen katukuvassa oli minimaalista. Ei ollut mäkkäriä, ei englanninkielisiä kylttejä, ei uusimman hömppäkomedian mainoksia. KFC:n taisin bongata. Saa tosin nähdä, kuinka kauan menee että Starbucksit ja mäkkärit saapuvat. Yangon oli muutenkin aika paljon rakennustyömaata, toivottavasti kaupunki ei ala kehittyä vain räjähdysmäisesti kasvavan matkailun ehdoilla. Samoin on tottunut siihen että samat Justin Bieberin ja Taylor Swiftit pyörivät taksin radiossa, ravintoloissa ja kaikkialla muuallakin mutta noin 2,5 viikon aikana taisin kuulla kahdesti länsimaista musiikkia. Yleisesti englanninkielen täydellinen osaamattomuus oli myös jotain mihin en ole tottunut. Mitään kovin syvällisiä keskusteluita en ole aikaisemminkaan Aasiassa paikallisten kanssa käynyt, mutta oli aika yllätys, kun hostellin respassa ei ymmärretty sanaa "bus". Toki myös poikkeuksia löytyi!

Mitä sitten Yangonissa on matkailijalle? Meidän ohjelmaan kuuluivat yleisen pällistelyn lisäksi Bogyoken markkinat, maan tärkein pagoda Shwedagon Pay ja kierros paikallisella junalla. Markkinat olivat ihan perus, pagoda sen sijaan oli oikeen vaikuttava iso kultainen pytinki. Hämmentävyyttä oli taas, sillä ensivaikutelma on vanha, pyhä paikka, jossa parveilee munkkeja. Kun katsoo tarkemmin huomaa, että munkit ottavat älypuhelimilla selfieitä. Iso kontrasti oli myös nousta ränsistyneiltä kaduilta keskelle kultaa ja jalokiviä.

Junareissulla päästiinkin sitten seikkailun makuun. Kyseessä on siis paikallisten kulkuväline, jolla pääsee näkemään sekä ympäröivää seutua että jokapäiväistä meininkiä. Tämän siis piti olla kehärata. Jossain vaiheessa kuitenkin selvisi, että kehärata on rikki ja juna jossa olimme istuneet oin 1,5 tuntia on menossa johonkin ihan muualle kuin takaisin Yangoniin, uups. Ei mitään, ulos junasta asemalle keskellä ei mitään missä vuohet käyskenteli kiskoilla toivoen että takaisinpäin olisi menossa joku juna: onneksi menikin. Itse en voi sanoa nauttineeni tästä elämyksestä, vaikka jälkeenpäin ajateltuna erilainen kokemus olikin. Junaan siis tuli meni erilaisia kaupustelijota, tavaraa ja eläimiä, jossain vaiheessa olit banaanikuorman alla ja jossain vaiheessa vahingossa istuit paikalliset herran syliin.

Yangonissa vierailee luultavasti hyvin suuri osa Myanmarin matkaajista, koska se on tärkeä gateway. Minulle ainakin pari päivää oli ihan riittävästi: tämä kaupunki ei vienyt sydäntäni. Seuraava kohde olikin sitten jotain mikä oli ollut matkailun osalta bucket listini kärkipäässä, siitä myöhemmin lisää!

2 kommenttia:

  1. pikkuhousumuija!!

    Ei muutaku hienoo et joku taltioi näit reissui 👍🏻 itselläni kävi luovutus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on tärkee että olennaiset kuten pikkuhousumuija tulee tallennettua!

      Poista