maanantai 1. kesäkuuta 2015

Thaimaa matkapäiväkirja osa 1: lentokenttäkyylän tunnustukset

Olin tosiaan joulukuun aikana kuukauden reppureissulla Thaimaassa, ja tulevaa matkaa odotellessa on hyvä aika vähän fiilistellä tuota edellistä. Poikkesin silloin rinkka selässä matkalla bussiasemalle krääsäkauppaan, tarkoituksena oli ostaa pelikortit. Huomion kiinnitti hauskannäköinen vihko, ja silloin päätin aloittaa matkapäiväkirjan kirjoittamisen. Noh reissussa sitten oli aina paljon tärkeämpää tekemistä, kuten auringolaskun tuijottelu riippukeinusta, ötököiden metsästäminen bungalowin seiniltä, koirakavereiden touhujen seuraaminen mitänäitnyoli että matkapäiväkirjaa sain kirjoitettua ehkä kaksi sivua. Noista parista sivusta ensinnäkin puolet on julkaisukelvotonta ja loppupuoliskokin keskittyy asiallisesti olennaiseen... eiku...? Noh, lukekaa itse:

Matkapäiväkirja! Tää muuten koki kaikkea kovaa kuten unohtui yhdelle uima-altaalle, ois ollu kiusallista jos sen olisi joku suomalainen löytänyt


Day 1
Yöllä ei perinteisesti nukuttanut montaa tuntia, ja rinkan sullominen Finskin muovisäkkiin on edelleen yhtä tuskaista: ärsyttää tollanen itsepalvelumeininki! Onneksi tällä kertaa en kuitenkaan joutunut printtaamaan ja liimaamaan myös niitä lappusia. Nyt onkin jännät paikat, sillä vaikka lentomaileja onkin jonkun verran kertynyt en oo koskaan lentänyt näin pitkään yhtäsoittoa: HEL-AMS-HKG-BKK (edit: juu, Bangkokiin pääsee hyvin kätevästi suoraan Helsingistä, mutta rahaa säästyy kun lentää vähän ristiin rastiin) Yksi lempiasioita matkailussa on lentokenttäkyyläys. Lentoa odotellessa istua ja katsella ihmisiä. Arvuutella mistä kukin tulossa, minne menossa, miksi. Stressaantuneen näköinen mies puvussa, varmaan Lontooseen, liikeasioita, mitä asioita, varmaan tärkeää. Perhe, muutama pieni lapsi, isä sukat sandaaleissa, varmaan Kanarialle, pakettilomalle. Rastapäinen äiti pienen poikansa kanssa, sivukorvalla selviää että he menee Balille, aikookohan olla siellä kauan, miten tuo poika jaksaa pitkän matkan. Loputon määrä erilaisia ihmisiä, joista ei osaa sanoa mitään, loputon määrä erilaisia tarinoita.
toi lentskari oli niiii iso ettei ees mahtunu kuvaan
Amsterdam on lentokenttäkyylän paratiisi, sieltä kun lähtee lentoja paikkoihin, mihin ei niin vaan Helsinki-Vantaalta lennetä. Panama, pitkäaikainen haavekohde ja tuosta minun nenän edestä nuo kaikki ihmiset pääsee sinne, tuossa boarding-jonossa minäkin haluan joku päivä olla. Yhdessä taulussa lukee Paramaribo, josta en oo koskaan kuullukaan ja arvuutellaan matkaseuran kanssa minne päin nuo ihmiset on matkalla. Itse arvaan johonkin päin Afrikkaa, mutta wikipedia kertoo kohteeksi Suriname, Etelä-Afrikka. Hmm, maantiedon kertausta... Tämä oli ensimmäinen lentoni Cathay Pasificilla ja tuntui että 10 tuntia oli ihan liian lyhyt aika, kun leffoja ja ruokaa oli tarpeeksi. Sinivalkoisin siivin kun on tottunut saamaan mustikkamehun ja viihteenä Alexander Stubbin  lehdessä, blaah! Pääsin myös kivasti aasiafiiliksiin, kun koneen takaosassa melkein kaikki muut oli samaa isoa kiinalaista seuruetta ja ilmeisesti kukaan ei halunnut olla se kuka joutuu istumaan mun vieressä... Kovaäänisen viittelöinnin ja kiinansekaisen englannin perusteella ymmärsin että joku halusi vaihtaa mun kanssa paikkaa, sitten uudelta paikalta taas joku toinen ja hetkisen kestäneen hämmentävän tuolileikin jälkeen kiinalaiset olivat tyytyväisiä ja niin olin minäkin koska pääsin käytäväpaikalle.


Day 2
Niin tööt. Kun kone laskeutui Bangkokiin päällimmäinen fiilis oli saisko tähän koneeseen jäädä nukkumaan. Mutta metrikseltä ulos ja ah- trooppinen pläsäys, täällä ollaan ihan totta! Taksilla matkustaminen oli taas niin raskasta kun ei ollut tietoa mennäänkö oikeaan suuntaan ja onko kuskilla mitään hajua edes suunnasta missä hostelli sijaitsee. Thainkielisten ohjeiden tavausta, kaverille soittoa, uudestaan thainkielisten ohjeiden tavausta, toiselle kaverille soitto. (edit: jos tätä lukee joku Thaimaa-vinkkejä kaipaava niin OTTAKAA majapaikan numero ylös ja mielellään jos heidän kotisivuilla on thainkieliset kirjalliset ohjeet, kartoilla ei varsinkaan Bangkokin kaltaisessa kaoottisessa [ei kyllä yleensä pienemmässäkään] mestassa tee yhtään mitään) Olen sitä mieltä että maassa maan tavalla ja sitä rataa, mutta ihan rehelliseti kuolemanväsyneenä, nälkäisenä ja ryönäisenä parin päivän reissauksen jälkeen kiristi todella paljon pinnaa että kaikki sujuu häsläten jos sujuu ollenkaan eikä yhteistä kieltä ole. Onneksi kaikkeen tottuu :D (edit: niin tottui)

Legginsit ei oo housut.  Paitsi ku oot lomalla ja ajatus housujen käyttämisestä ylipäätään ei miellytä. Silloin ne on ihan hyvä vaihtoehto.
Palaan varmaan joskus sitten ihan oikeiden Thaimaa-juttujen parissa, esimerkiksi Bangkokista olisi sananen sanottavana.

Onko muita lentokenttäkyyliä?

2 kommenttia:

  1. aaa niin samaa mieltä legginseistä t. ryönä p.s. yritin jo kerran kommentoida mut en ilmeisesti osannut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee, tulit kommentoimaan ylipäätään! legginsit on edistystä myös niihin päiviin kun ei jaksa pukea muuta ku bikinit ja pyyhkeen

      Poista